Retkeilyauton sisätilat hahmottuvat vaneritöiden jälkeen

Olimme saaneet retkipakun eristystyöt tehtyä ja seuraavaksi vuorossa oli retkeilyautomme seinien vanerointi. Ennen vanerointia tulisi tehdä sähkövedot, jos sähköjohdot haluaisi vetää siististi katseilta piilossa. Kuten jo aiemmin mainitsimmekin, niin meillä retkeilyauton sähkötyöt ovat niin vähäsiä, että päätimme tehdä ne pintavetoina. Silloin ne on myös helppo purkaa, jos jokin menisi vikaan tai niistä haluaisi jossain välissä luopua. Me siis siirryimme suoraan seinien levyttämiseen.

Seinämateriaalin valinta retkeilyautoon

Retkeilyauton sisätiloja suunnitellessa mietimme paljon sisätilan yleistunnelmaa. Alkuperäinen ajatuksemme seinistä oli, että olisimme levyttäneet ne ja verhoilleet levyt auton verhoilukankaalla. Se olisi vaimentanut hieman kolinoita ja rauhoittanut äänimaailmaa, sillä auton verhoilukankailla on myös akustoivia ominaisuuksia.

Mietimme myös mikä materiaali sopisi retkeilyauton seinien levyttämiseksi. Jonkin aikaa tutkittuamme aihetta materiaaliksi valikoitui OSB-levy, jota käytetään paljon rakentamisessa. Käytämme OSB-levystä sanaa vaneri, vaikka se taitaa oikeasti olla lastulevyä. OSB-levystä on tullut nykyään myös salonkikelpoinen sisustusmateriaali. Päädyimme siis hankkimaan levyä 12mm paksuisena. Se olisi riittävän jämäkkää, mutta kuitenkin sen verran taipuvaa, että saisimme levyt hyvin taivutettua retkeilyautomme seiniä mukaileviksi. Hinnaltaan OSB-levy on toki edullisempaa kuin havu- tai erityisesti koivuvaneri.

Retkeilyauton seinien vanerointi

Pakettiauton seinien muoto aiheutti aluksi päänvaivaa. Miten saisimme seinistä helposti tasaiset kuitenkaan menettämättä liian paljon tilaa sisältä. Seinät olisi voinut koolata suoriksi, jolloin muu rakentaminen olisi helpottunut, mutta sitten sisätilat olisivat kaventuneet liikaa. 

Teimme siis kevyet vaakasuorat koolaukset retkeilyauton seiniin vanereiden jämäpaloista, jolloin seinävanerit olisi helppo kiinnittää niihin.

Tarkkojen mittojen oton jälkeen pääsimme sahaamaan ensimmäistä OSB-levyn palaa. Parin sovituksen ja lisäsahauksen jälkeen vaneri istui hyvin paikoilleen ja kiinnitimme sen puuruuvein. Painoimme levyn tiukasti koolauksia vasten ja ruuvasimme kiinni. Retkeilyauton seinävanerien kiinnityksessä käytetiin runsaasti ruuveja, jotta ne pysyisivät tukevasti paikoillaan tärinöistä välittämättä. 

Pahvisapluunat apuna monimutkaisemmissa sahauksissa. 

Reunimmaiset vanerit ja renkaiden kohdille tulleet vanerinpalat vaativat eniten tarkkuutta monimutkaisten sahausten johdosta. Pahvista tehdyt sapluunat auttoivat vanerien sahauksessa. Yhtään OSB-levyä ei mennyt hukkaan retkeilyautoa rakentaessa, kun suunnittelimme sahaukset tarkkaan.

Karo: Retkeilyauton rakentamisessa yksityiskohtiin menee vieläkin enemmän aikaa kuin tavallisissa remonttihommissa. Erikoisia muotoja on joka suuntaan ja joskus joutuu tekemään monta sovitusta ennen kuin jokin kappale osuu täydellisesti paikoilleen. Joskus myös kannattaa antaa itselleen armoa ja sallia vähän isommat marginaalit. Ihan yhtä mukavaa retkipakussa on olla, vaikka jossain olisi muutaman millin isompi rako kuin olisi toivonut. 

Retkeilyauton aukottoman puolen seinään kului 3 täyttä OSB-levyä. Sivuoven puolelle levyjä laitettiin 2 kpl. Molempien sivuovenpuoleisten levyjen mittaamiseen ja sahaukseen kului pisin aika hankalistamuodoista johtuen, mutta sekin onnistui loppujen lopuksi ihan nappiin.

OSB-levyjen maalaus

Luovuimme siis ajatuksesta verhoilla levyt auton verhoilukankaalla. Tykästyimme niin OSB-levyn ulkonäköön, että emme halunneet peittää sitä kankaalla. Se olikin erittäin hyvä idea. Mielestämme retkeilyautomme sisätiloista saatiin raikkaat ja avaran tuntuiset valkoisella maalilla. Sitä olisi myös helppo paikkailla, jos likaa tai kolhuja siihen tulisi matkan varrella. Retkeilyauton vanerilevyjen maalaus ei juuri eroa muista maalaustöistä. Maalitela, pensseli ja suojaukset ovat vakiovarusteet myös retkeilyauton sisätilojen maalauksessa. Eli kun seinien vanerointi oli valmis, niin aloitimme suojaustyöt ja maalauksen. 

Kotelon rakentaminen retkeilyauton seinälle

Retkeilyauton sivuoven puoleiselle seinälle rakensimme vielä kotelon. Siinä meillä oli ajatuksena siistiä seinän ja katon rajaa sekä valmistella katon asennusta. Saisimme kattolevyjen rajauksen tehtyä suhteellisen siististi kotelon avulla.

Koteloinnilla piilotimme sivuoven yläkiskon. Se hieman myös rauhoitti tunnelmaa sisätiloissa. Myöhemmin totesimme, että kotelointi helpotti hyttysverhojen asentamista sivuoven eteen, kun oven päälle saatiin tasaista kiinnityspintaa vanerista. .

Retkeilyauton lattian vanerointia ei tarvinnut uusia

Kuten edellisessä blogissamme retkeilyautomme eristämisestä kerroimmekin, niin lattiaa emme lähteneet eristämään vaan jätimme alkuperäisen vesivanerin paikoilleen. Vaikka pakettiautoelämä olikin jättänyt jälkensä lattian vaneriin, niin se ei haittaisi, sillä lattia tulisi saamaan uuden pintamateriaalin. Lattia oli kuitenkin tasainen eikä esimerkiksi ollut kostunut mistään.

If it ain’t broke, don’t fix it

Kaiken kaikkiaan retkeilyauton seinien vanerointi oli työläs vaihe ja työtä tehtiin monena iltana ja useampana viikonloppuna. Kun levyt olivat paikoillaan, niin maalaustyöt sitten etenivät nopeasti. Itse maalaukseen ei varmaankaan kulunut kuin pari tuntia. Toki maalin kuivuminen otti oman aikansa. Viimeisessä kuvassa maalattuun vaneriin nojaa pala alkuperäistä vaneria. Se muuntuu myöhemmin katon verhoilulevyksi. Seuraavassa retkipakupostauksessa käymme läpi retkeilyauton sisäkaton verhoilua.

Muista seurata retkipakuprojektiamme myös Instagramin puolella!